Hiivatulehdus tulee tutuksi suurella todennäköisyydellä lähes jokaiselle kohdulliselle jossakin elämän vaiheessa. Vaiva itsessään voi olla hyvinkin epämiellyttävä, mutta hyvä uutinen on, että usein se on myös kotikonstein helposti hoidettavissa.
Hiivatulehdus aktivoituu, kun emättimessä normaalistikin elävä Candida albicans -hiivasieni yltyy syystä tai toisesta liikakasvuun. Hiivasienen kasvulle voivat altistaa esimerkiksi emättimen limakalvoja kuivattavat ehkäisypillerit, raskaudet tai antibioottikuurit, jotka sekoittavat emättimen luonnollisen bakteeriflooran. Myös elimistön immuunivajaustilat, kuten sokeritauti voivat altistaa hiivatulehdukselle.
Monet kohdulliset saavat hiivatulehduksen aloitettuaan seksisuhteen uuden kumppanin kanssa. Kun uusi kumppani tuo emättimeen sinne luontaisesti kuulumattomia bakteereita, järkkyy emättimen bakteeritasapaino ja hiivasieni voi innostua kasvuun. Saman voivat kokea toistuvasti myös kohdulliset, joiden seksielämä on yleisesti aktiivista.
Omilla päivittäisillä valinnoillaan voi vaikuttaa hiivatulehduksen syntymahdollisuuksiin. Esimerkiksi paljon muovia sisältävien, hengittämättömien pikkuhousunsuojien tai siteiden käyttö voi altistaa tulehdukselle.
Hiivatulehdus tulee eteen todennäköisesti aivan jokaiselle kohdulliselle jossakin vaiheessa elämää. Tyypillisesti sitä esiintyy sukukypsässä iässä olevilla kohdullisilla, mutta tulehdus on täysin mahdollinen myös vaihdevuosi-iässä. Kohdullisilla on luonnostaan emättimessä erityyppisiä bakteerikantoja, joista osan tiedetään altistavan herkemmin bakteerikannan muutoksille, mikä puolestaan voi altistaa bakteerivaginoosille eli emätintulehdukselle. Emätintulehdus voi edesauttaa hiivasienen kasvua ja tämän myötä voi tulla hiivatulehdus. Suurimmalla osalla länsimaalaisia emättimen bakteerifloora ei tyypillisesti kuitenkaan altista bakteerivaginoosille, eikä tätä kautta myöskään hiivatulehdukselle.
Hiivatulehdusta voi esiintyä myös miesoletetuilla, joskin harvemmin. Miesoletetuilla tulehdus oireilee terskan punoituksena, kutinana ja pieninä haavaumina.
Hiivatulehduksen oireet
Yleisin syy, jonka vuoksi hiivatulehduksesta kärsivä tulee vastaanotolle on poikkeava, harmaa, vetinen tai kokkareinen valkovuoto ja emättimen limakalvojen kirvely tai kutina. Yleisoireita, kuten alavatsakipua, virtsaamisongelmia tai kuumeilua hiivatulehduksen yhteydessä ei yleensä esiinny.
Hiivatulehduksen toteaminen
Gynekologi tekee hiivatulehdusdiagnoosin vastaanotolla anamneesin eli esitietokeskustelun ja gynekologisen perustutkimuksen pohjalta.
Perustutkimuksessa gynekologi tarkastaa ulkosynnyttimien ja emättimen limakalvojen kunnon. Tyypilliset tutkimuksessa havaittavat hiivatulehduksen oireet ovat paksu, vaalea, kokkareinen, limakalvoille takertuva vuoto sekä limakalvojen turpeus, punoitus ja arkuus. Toisinaan ulkosynnyttimissä esiintyy myös haavaumia. Tarvittaessa gynekologi voi suorittaa myös ultraäänitutkimuksen tai harkinnan mukaan ottaa emättimestä valkovuotonäytteen. Yleensä diagnoosiin kuitenkin päästään pelkän anamneesin ja perustutkimuksen pohjalta, ilman että näytteitä tarvitsee ottaa.
Hiivan kaltaiset oireet, varsinkin kutina tai limakalvojen kirvely eivät aina johdu hiivatulehduksesta. Oireiden syynä voi olla myös sytolyysi. Se tarkoittaa, että emättimen normaali, hapan valkovuoto hajoittaa limakalvon pintasolukkoa, mikä aiheuttaa kirvelyä tai kutinaoireita. Kyseessä on normaali, hyvänlaatuinen tila, joka ei vaadi hoitoa. Jos oireet ovat voimakkaat, hoidoksi voi kokeilla kosteuttavia paikallishoitovalmisteita tai paikallista estrogeenivoidetta kuureina. Sytolyysi voidaan todeta luotettavasti PAPA-kokeessa.
Mikäli kohdullisella on epäily sukupuolitaudin mahdollisuudesta, vastaanotolla otetaan pumpulitikulla kohdunsuulta klamydia- ja usein myös tippurinäyte. Gynekologin harkinnan mukaan voidaan ottaa myös PAPA-koe ja/tai sen lisäksi HPV-testi, millä poissuljetaan riskiryhmän kondyloomavirustyyppien esiintyminen kohdunsuulla.
Hiivatulehduksen hoito
Oireinen hiivatulehdus pitää aina hoitaa. Gynekologi määrää hoidoksi yleisimmin suun kautta otettavan flukonatsoli-hiivasienilääkekuurin. Oireiden lievittyminen voi nopeutua, mikäli flukonatsolin rinnalla käyttää myös reseptivapaita paikallisia hiivasienilääkkeitä emätinpuikkoina tai voiteina ohjeen mukaisesti. Jos henkilöllä esiintyy hiivatulehduksia toistuvasti, voidaan tulehduksen puhkeamista hillitä estolääkityksellä. Toistuva hiivatulehdus tarkoittaa, että tulehdus on luotettavasti todettu ja hoidettu ainakin kerran kuukaudessa vähintään 3–4 kuukauden ajan.
Hiivatulehdusta voi hoitaa hyvin myös itse. Kun tunnistaa hiivaoireet, eikä epäile muuta syytä oireiden taustalla, voi itse hakea apteekista lääkekuurin. Kuuri voi tarkoittaa joko 3–7 päivän ajan käytettäviä emätinpuikkoja tai voidetta, tai kerta-annoksena suun kautta otettua flukonatsoli-kapselia. Apteekissa on hyvä varmistaa, ettei itsellä ole käytössä lääkkeitä, jotka estävät hiivasienilääkkeen käytön. Jos hiivasienen oireet pahenevat tai eivät helpota kolmen päivän kuluessa kuurin aloittamisesta, on hyvä käydä gynekologin vastaanotolla.
Seksi voi pahentaa hiivatulehduksen oireita tai hidastaa sen paranemista. Tämän takia seksiä olisi hyvä välttää oireiden aikana ja antaa tulehduksen parantua rauhassa.
Hiivatulehduksen estossa tärkeää on omasta hygieniasta huolehtiminen. Liiallisuuksiin alapesujen määrässä ei kuitenkaan ole hyvä mennä, ja riittääkin aivan hyvin kun pesun suorittaa aamuin ja illoin. Alapesu suositellaan tehtäväksi vesipesuna, mutta harkinnan mukaan voi käyttää myös intiimihygieniaan tarkoitettua, mietoa pesunestettä.
Altistumista hiivatulehdukselle saattaa tapahtua myös kuukautisten aikana, sillä siteisiin ja tamponeihin imeytynyt veri on bakteereille hyvä kasvualusta. Nomai-kuukuppi on kuukautissuojana äärimmäisen hygieeninen vaihtoehto ja siksi sen käyttö onkin hyvä lisäkeino hiivatulehduksen torjunnassa.